Kovat torinat ja ropinat

Viikko sitten olivat ne iltatori iltamat. En olisi koskaan uskonut, että ihmisiä saapuisi niin hirmu paljon paikalle. Mainosten levittäminen oli siis tavoittanut ihmiset. Ja luultavasti myös puskaradio oli tehnyt osansa. Sinä keskiviikko aamuna oli hyvin pilvistä, ilma tuoksui keväältä ja mielessäni pohdin, että mahtaakohan tulla vettä ja pelkäsin. Iltapäivällä kuin taivaanlahjana kaikki pilvet katosivat miellyttävän ja tutuksi tulleen kevättuulen mukana. Taivas oli siis täysin pilvetön kun iltatori alkoi.

Ihmisiä alkoi tulla torille ripotellen ja vähitellen aina enemmän ja enemmän. Täytyy sanoa, että aivan oli ruuhkaa aika ajoin kahvilassakin. Mielissään olivat myös myyjät, koska kauppa kävi. Onneksi sentään Nappi ponilla riitti menohaluja loppuun saakka. Tämän viikon tiistaina oli hyvä juttu lehdessäkin, kiitos siitä kuuluu paikallisreportterillemme. Nyt ei muuta kuin odottelemaan innolla seuraavaa toria, joka on heti juhannuksen jälkeen. Mahdetaanko siellä saada jo uusia perunoita? Makkaraa ainakin saa.

Viime lauantaina oli melko hiljaista, siihen vaikutti varmasti osaltansa se julmetunmoinen ukonilma. Ukonilma, joka sai sähköt katkastua ainakin kolmeen otteeseen. Kaikki todellakin alkoi raekuurolla ja isoilla vesi pisaroilla. Kaikki terassin tuolien istuintyynyt kastuivat alta aika yksikön ja myös minä, kun niitä siellä yritin keräillä salamoiden lyödessä tahtia. Salaman ja jyrinän välillä en ehtinyt laskea edes yhteen, niin päällä se ukkonen oli. Juoksin kiireen vilkkaan alakertaan kahvilani suojiin ja toivoin, ettei koirani pelkäisi kovasti yläkerrassa. En niinkään pelkää ukkosta, mutta kunnioita kyllä luonnonvoimia siinä määrin, että pysyin visusti kaukana niistä kahdesta pienestä ikkunasta ja ulko-ovesta, jotka kahvilassani on.

Olen huomannut, että kahvilassani on ruvennut käymään kanta-asiakkaita. Asiakkaat ovat siis tulleet jonkun tuotteen perässä jo toistamiseen. Kahvi, pulla ja limonaadi on ainakin saanut ihmiset palaamaan. Mikä olisikaan sinun juttusi? Minä ainakin jaksan aina vaan ostaa noita irtokaramellejä ja siskon likka ostaa aina muumitikkarin, ne ovat meidän juttuja.

Tällä viikolla loppuu koulut. Se on monelle lapselle ja miksei aikuisellekin mukava juttu. Alkaa siis kesälomat. Toivonkin, että säät muotoutuu kesäisiksi ja ihmiset lähtevät pyöräilemään ja löytävät minun pienen kahvilani ja uskaltautuvat sisään. Nyt menen paketoimaan valmistujaislahjoja ja keittämään sitä ihanaa tuoretta kahvia. Palaillaan taas!

Yksityisiä tilaisuuksia

Aika kuluu, aika kuluu ja blogi ei vaan päivity itsestään. Asialle on siis tehtävä jotain. Nyt ollaan porskutettu jo yli viikon kahvin tuoksuisessa kellarissa. Hiljaisia hetkiä on aina silloin tällöin, kuten nytkin. Joka päivä luonani on vieraillut uusia kasvoja ja muutamat ovat palanneet jo toistamiseen. Se on mukava juttu!

Viikko sitten sisään kahvilaani tuli nainen, joka halusi varata kahvilani kokouskäyttöön. Hassua nyt jo, oli ensimmäinen ajatukseni. Yritin siinä sitten ottaa lunkisti: "Joo kyllähän se vaan passaa. Kuinka monta henkeä ja mitä otatte?" Ajattelin vaan, että älä kysy hintaa, koska siihen en osaa vastata. Ei kysynyt. Kun kokouspäivä tuli, odottelin ryhmää jännityksen sekaisin tuntein. Ryhmä viihtyi aina puoli kymmeneen saakka. He hörppivät kahvia ja söivät herkullisia croisantteja. Kiitokset he kirjoittivat vieraskirjaan. Onneksi kaikki meni hyvin. Ja eiku uusiksi heti seuraavana iltana kauneuskutsujen merkeissä.

Vielä tuosta maksupäätteestä. Se ei sitten hyväksy uusia debit kortteja. Joo mä tiedän, että ne ovat kyllä pankkikortteja, mutta kun luottokunta myöntää ne niin silloin on pakko olla kimpassa sen kanssa. Eli eiku postia luottokunnalle. Se tuli bumerankina takas ku joku pöllö oli unohtanut siitä yrityksen allekirjoituksen. Siis minun allekirjoitus oli siinä lomakkeen täyttäjä kohdassa, siis siinä alapuolella ja se ei sitten riittänyt.... Eikä tässä vielä kaikki. Lasku joka maksupäätteestä saapui, oli huiman suuri. Ryhdyin tarkistelemaan sitä uudelleen. Se oli väärin laadittu! Soitin firmaan luottohenkilölleni. Lupasi laittaa uuden, joka sitten saapuikin heti seuraavana päivänä (ne kyllä sitten löytävät nopeasti perille). Mutta mutta ettei kaikki olisi niin yksinkertaista niin sekin oli sitten LAADITTU VÄÄRIN!!! Toimin taas, kuten edellä ja luottohenkilöni nauroi. Toivon, että saan toisen paketin kuittirullia tästä hyvästä.

Ensi viikolla on sitten iltatori päivä keskiviikkona. Sitä täytyy ruveta jänskättämään sitten seuraavaksi. Paikalle tulee partiolaisia ja vapaapalomiehiä autonsa kanssa. Saamme myös ihailla kesäkukkia ja nuuskutella tuoreiden sämpylöiden tuoksua lähiseudun yrittäjien toimesta. Ihmiset ovat myös ilmoittautuneet kirpputorille myyjiksi. Sitten vielä hännän huippuna tulee oikea pikku poni kärryjen kanssa. Siihen pääsee sitten kyytiin niin vauvat ja vaarit. Toivon kaikestä sydämestäni että myös kultainen aurinko hellisi meitä. Mukavaa, jos sinäkin pääsisit.

Nyt alkaa jo vatsa kurnia. Ai se onkin jo päivällisaika. Mitähän sitä tänään söisi, jäätelöä, irtsareita vai sämpylää? Päädyn tuohon jälkimmäiseen, niitä muita voi sitten syödä vaikka jälkkäriksi ;) Kuulemisiin.

Ovet ovat auki

No niin nyt on sitten yrittäjäelämä totisesti alkanut. Kahvila-käsityöpuotini on ollut auki kokonaiset kaksi päivää. Ihmisiä on käynyt siinä 80 paikkeilla. Mukavaa huomata kuinka monella on oikeasti talostamme muistoja. Avajaispäivänä tuli pyörällä harmaa hapsiset ikinuoret rouvat ja muistelivat oikein urakalla. Kuinka munia oli tuotu laatikkotolkulla kerran viikossa Lehtisen kauppaan. Eräs rouva taas kertoi olleensa jokaisella kauppiaalla töissä, eli hän oli kiinni talossamme, eikä suinkaan välittänyt oliko kyseessä S- tai K- ryhmän kauppias. Monta tapaamaani uutta tuttavuutta on asunut Paattisilla yli elin ikäni, jotkut lähes 60 vuotta. Minä asuin kotikylässäni ensimmäiset 20 vuotta ja sen jälkeen on oltu sielä sun täällä.

Mukavasti on siis mennyt, mutta siitä en ollut vielä niin varma kun taistelin maksupääte asioiden kanssa viimeiseen asti. Päätehän siis saapui tiistaina klo 12 ( avajaiset oli ke klo 14-), Pikkaisen olin kireenä ja puhelinlinjat lauloivat ei suinkaan sulosointuja vaan sellaiseisia ärräpäitä, joita sitten vaan sammakkoina suustani hyppi. Siis asiasta annoin tulla ja hyvitykseksi sainkin laatikollisen kuittinauhoja. Lasku kyllä löysi perille ennätysajassa.

Joka aamu kun ryhdyn leipomaan, muistan erään nuoren asianajajanaisen kommentit " Essu, huivi, hiusten pudistelu vaatteista ja käsienpesu " Kiitos sinulle, olet mielessäni. Siitä on tullut jo traditio. Tänään saa taas tehdä suussa sulavia porkkanakakkuja, sulamiseen auttaa ääretön määrä valioluokan raaka-aineita, voita ja sokeria.

Lapset ovat löytäneet irtokarkkini! Täällä lasketaan senttejä ja minä voin mainoksen mukaan todeta, että mistä näitä 5 senttejä oikeen tulee. No lasten taskuista tietenkin!! Avajaispäivänä erään kiireisen liikemiehen oli kuulemma pysäyttänyt kylttini, toivon ettei hän kuitenkaan törmännyt siihen. Mainontani on siis pysähdyttävän hyvää. Eilen sain myös yllätysasiakkaita oikeen Tampereelta asti. On se hieno, että sieltäkin asti tullaan kahville. Ei voi siis sanoa, että asuisi liian kaukana kahvilastani.

No mutta nyt porkkanakakut kutsuvat jo, joten palataan myöhemmin asiaan. Voisin laittaa myös valokuvia, jotta pääsette tunnelmaan. Meiltä saa muuten myös kauniita postikortteja lähettää ystäville ja mikä parasta postimaksunkin olen luvannut maksaa.

Alle viikko vielä

Et ikinä arvaa mitä on kuulunut tähän työnjuhlapäivän ohjelmaan? Ei, en käynyt picnic:llä, enkä vappumarssilla, enkä tivolissakaan. Vaan olen haistellut tinneriä vanhojen teippien liimoja irrotellessani sekä ommellut irtopäällisiä tuoleihin, etteivät asiakkaani takapuolet paleltuisi niissä istuessaan. Päivä on ollut siis ratkiriemukas!

No olen minä muutamaa mukavaakin juttua työstänyt, nimittäin korjannut vanhaa kassakonetta, sekä pussitellut irtokarkkeja. Aivan mahtavaa hommaa, vaikka tukka haiseekin tinneriltä ja silmät vuotaa (siitepölyttäjät ne kiusaa).

Tässä viime päivät on juostu ympäri kyliä ilmoituksia jakamassa ja samaa hommaa pitäisi vielä huomenna jatkaa. Paikallislehtikin on jo ilmoitukseni julkaissut ja kuulemma lehtijuttua sitten singahdetaan heti tekemään. Toivottavasti eivät tule avajaispäivänä. Avajaispäivään on tosiaan enää muutama yö. Esitinkin juuri ystävilleni hartaan toiveen, että tulisivat vasta avajaisten jälkeisinä päivinä ja mieluusti tipotellen, että aina aika ajoin ovesta tupsahtaisi tuttu henkilö.

Kaikki eivät ole tälläkään viikolla menneet aivan nappiin. Nimittäin maksupäätteeni makaa edelleen Helsingissä, toivon mukaan kylläkin jo posti terminaalissa paketissa. Puuttui kuulemma jotain sopimuksia ja näin ollen se ei ollutkaan lähtenyt tiistaina kuten luvattiin. Kyselinkin siltä herrashenkilöltä, että koskas meinasitte minulle ilmoittaa??? Näin siis punaista ja mietin jo kauhulla kuinka kirjoittaisin kuitteja käsin ja tukkimiehen kirjanpidolla laskisin kaiken myymäni. Toivon siis hartaasti, että tämä mies todellakin olisi tehnyt sen ihmeen ja se vekotin saapuisi luokseni jo maanantaina.

Se mikä tässä viikossa on ihanaa, niin se on pienen tyttöni ensimmäinen hammas. Sekä kahvilani postikortti, sellaisen sinäkin voit lähettää ystävällesi. Minä maksan postimaksun :) Nähdäänhän.